Muutama viikko osittaispaastoa takana, ja vaikka koko ajan tuntuu siltä, että mitään ei tapahdu, on jotain kuitenkin tapahtunut. Tänä aamuna vaaka näytti 2,5 kiloa vähemmän kuin aloittaessani! Myönnettäköön, että varmasti iso osa on nestettä, mutta housujen vyötärö ei purista enää ihan niin paljoa.
Osittaispaaston hyvät puolet näkyvät muutenkin. Makeanhimoni on vähentynyt. Mättöpäivien jälkeen (koska niitäkin vielä on!) ei tee mieli syödä juuri mitään. Saatan pärjätä seuraavana päivänä lounaaseen asti pelkällä kahvilla, syödä salaatin, ja jaksan ilman päänsärkyä ja mahan murinaa vielä päivälliseen asti. Kroppa tunnistaa ja tasaa paremmin verensokerin heilahtelua, eikä mässäilystä tule kierrettä.
Nopeampiin tuloksiin pääsisin varmasti, jos yhdistäisin paastoon liikunnan. Koska tänään olen jälleen kuumeisen flunssan kourissa kotona, on sanomattakin selvää, että liikunta on jäänyt pikkuisen vähemmälle tässä kuussa! Eilinen fysioterapiakäynti palautti kyllä senkin suhteen maan pinnalle. Vanhan vamman ja synnynnäisten, yliojentuvien nivelten takia olisi hyvä, jos opettelisin kävelemään oikein. Se vie ainakin puolisen vuotta - ja ihan hitosti rahaa! Toisaalta, kävelemään opettelemisen hyvät puolet kantaisivat pitkälle loppuelämään. Ei enää tukipohjallisia, ei enää nilkkavaivoja. Vaivattomampaa liikuntaa. Kyllä se taitaa olla sen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti