Kun käyrä notkahtaa

Mistä tietää, että on vähän väsynyt? No siitä, kun työfyssarin luona meinaa purskahtaa itkuun kertoessaan kuinka ei oikein ehdi harrastamaan liikuntaa, koska työ, työmatkat ja koti vie kaiken ajan ja energian.

Olen tälläkin viikolla varmaan kymmenelle ihmiselle kertonut, että kyllä minä hyvin jaksan reissata joka viikko 12 tuntia junassa töihin ja takaisin kotiin. Samaa olen toistellut niin miehelle kuin omille vanhemmilleni, kollegoista puhumattakaan. "Jaksaa, jaksaa", se on mantra, jota meistä varmaan jokainen jossain vaiheessa työuraa toistelee itselleen. Itsehän olen tämän valinnut: työpaikan vaihdon, uran, lapset, koko paketin. Mitäpä sitä sitten valittamaan, mitäs läksin. Heikoltahan sitä näyttäisi, jos heti alkuun väsyttäisi. Eikä valittajaa jaksa kukaan, mokomaa ilmapiirin myrkyttäjää.

Joskus olisi silti kiva tunnustaa: kyllä väsyttää. Lapset sairastaa, itse sairastan, töissä on raskaita caseja, päivät ovat pitkiä, illat venyvät kokouksissa. Aamulla on pimeää, iltapäivällä on pimeää, illalla on pimeää. Pahimmillaan myös klo 10-14 on pimeää, kun pilvet roikkuvat melkein maassa asti. Oma aika rajoittuu töyssyiseen junamatkaan ja puolen tunnin koomailuun kotisohvalla. Viikonloput sujahtavat ohi pendolinon vauhdilla ja taas on maanantai. Väkisinkin sitä jaksamiskäyrä notkahtaa. Väsymystä sietää sen ajatuksen voimalla, että tämä on väliaikaista. Deadline on tulevaisuuden hämärässä, mutta haaveissani se siintää jossain kesä-heinäkuun taitteessa.

Työnantajani onneksi joustaa kiitettävästi kahden viikottaisen etäpäivän muodossa. Ylitöistäkin on kertynyt niin paljon plussatunteja, että huomisen jälkeen voin rauhassa lomailla seuraavat 2,5 viikkoa. Tai no, lomailla ja lomailla. Kotona pitäisi tehdä oikein suurraivaus, jotta asunnon saisi myyntikuntoon ensi vuoden alkuun mennessä. Juuri nyt ajatuskin väsyttää.

Kuulumisia väliajalta

Ajattelin, että jonkinlainen kooste kuluneilta 9 kk:lta (kyllä, ihan sattumaa on tämä ajanjakson pituus, vauvauutiset olisin kertonut jo edellisessä postauksessa) olisi ehkä paikallaan.

Keväästä ei kauheasti muistikuvia ole, sen verran haipakkaa oli elo. Tammikuussa liityin paikalliselle kuntosalille, ja kevään ajan kävin painonpudotusryhmässä. Tuloksia tuli, mutta valitettavasti syksyn, työmatkojen venymisen ja sairaistelujen myötä ne jäivät kyllä väliaikaisiksi.

Vuosi sitten laajennetusta perheestämme kuoli kolmen kuukauden sisään kolme koiraa. Se oli murheellista aikaa, mutta eläinrakkaina ihmisinä ei mennyt kovin kauaa, kun isovanhempien luokse mennessä kuului taas tassujen rapinaa lattialla. Ukin ja mummun perheeseen tuli heinäkuussa tällainen söpöläinen: 

Kesällä pidin työntäyteisen kevään vastapainoksi viisi viikkoa kesälomaa. Se vietettiin tiiviisti kotimaan maisemissa mökkeillen ja ihan vaan oleskellen. Sain myös elämäni ensimmäisen mehiläisenpiston ja järvisyyhyn (en suosittele kumpaakaan)!

Lapset kasvavat ja kehittyvät, heistä on jatkuvasti enemmän seuraa toisilleen, heillä on omia kavereita, omia menoja ja harrastuksia. 

Syksy on tosiaan ollut aika isojen muutosten aikaa. Vanha työpaikka jäi taakse, ja kuukauden päivät olen nyt opetellut uusia hommia. Hirvittävän mielenkiintoista, haastavaa, uusia mukavia ihmisiä, aikaisia aamuja ja myöhäisiä ihmisiä. Mies on ottanut paljon vastuuta lapsista ja kodista. Tarkoitus ei kuitenkaan ole jatkaa tätä rumbaa loputtomiin, vaan (lähi)tulevaisuudessa siintää muutto pk-seudulle.

Hiihtolomahommia

Tämä postaus kuuluisi mennä niin, että hehkuttaisin, kuinka ollaan oltu niin aktiivisia, ja on ollut tosi kivaa, ja niin lapset kuin aikuisetkin on nauttineet yhteisestä laatuajasta.

Siis oikeasti ollaan möllötetty kotona ihan samalla tavalla kuin alkuviikostakin. Lapset ovat katsoneet telkkarista Oktonautteja repeatilla, pelanneet tabletilla ja äiti on koomaillut ja yrittänyt saada jotain kotihommiakin tehtyä, ettei menisi ihan laiskotteluksi koko miniloma. Lapsilla on riesanaan aavistus taudin rippeitä, eikä mulla ole aikomustakaan lähteä imuroimaan meille influenssaa mistään pöpöpesästä, kuten HopLopista tai kylpylästä!

Sen verran on kuitenkin kevättä rinnassa, että pakkasin joulukoristeet pois. Heihei! Olen tänä vuonna ihan oikeasti ajoissa, koska viime vuonna pääsiäinen kolkutteli jo ovella, ennen kuin havahduin, että punaiset verhot ovat vähän last season...

Lisäksi tänään istutimme lasten kanssa chilejä ja muita siemeniä itämään.

Niin, ja vihdoin pääsin kokeilemaan jo kauan testilistalla ollutta pateleipää. Boostasin sitä kaura-spelttijauhoilla sekä täysjyvävehnäjauhoilla. Hyvää tuli!

Junalla mummolaan

Limpsin, lampsin autokatokselle,
katokselle joo!
Köröttelen, köröttelen Volkswagenilla,
Volkkarilla joo!

Painan kaasua, painan jarrua
rautatieasemalla pois!
Portaita leikkivaunuun
ja junalla mummolaan!

Lomaa lomasta

Tänään päättyy kaksiviikkoinen joululoma. Vaikka loman ensimmäinen viikko sujui täydellisissä lomafiiliksissä, oli toinen viikko pakollisine sukulaisvierailuneen melko rankka. Kävisi työstä. Lauantaina kotiutuessamme olimme olleet poissa jo kaksi viikkoa. Se on pisin yhtämittainen aika esikoisen syntymän jälkeen. Siis neljään vuoteen.

Olen salaa tyytyväinen, että minun lomani loppuu jo tänään. Saan lomaa lomasta, sillä mies jää vielä lasten kanssa pariksi päiväksi kotiin. Minä saan omaa aikaa töissä, jossa ei ole ketään muuta. Saan luukuttaa täysillä juuri sitä musiikkia mitä haluan, mapittaa rauhassa papereita ja naputella exceliä kenenkään häiritsemättä. Ei hullumpi työvuoden lopetus.

Hiljaisuuden syy

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kuulemma. Annetaan siis kuvan kertoa syy blogihiljaisuuteen:

16.12. lensimme Lanzaroten lämpöön. Matka oli valmistujais- ja joululahja, josta koko perhe pääsi nauttimaan, ja johon suostuttelin miestä lähes kaksi vuotta. Onneksi reissu oli kaikin puolin onnistunut, koska muuten mies olisi varmaan suostunut lähtemään lasten kanssa matkalle sitten, kun ne osaavat jo itse tilata ravintolassa ruuat - englanniksi.

Matkaa edeltävä viikko ei tosin lupaillut kovinkaan hyvää. Minä ja mies teimme edeltävänä lauantaina molemmat rästitöitä, poika oli 39 asteen kuumeessa ja matkakohteessa riehui myrsky. Mutta maanantaiaamun valjetessa olimme kaikki reissutunnelmissa. Perillä meitä odotti mitä mahtavin lomasää.

Nyt on akut ladattu aurinkoenergialla pitkälle ensi vuoteen! Oikein mukavaa ja rentouttavaa joulua kaikille blogin lukijoille! <3 Näihin kuviin, ja näihin tunnelmiin:

 

 

Mennyt kesä

Aamulla oli pakko vetää takki päälle. Lämpömittari näytti +11 astetta. Viikonloppuna keräsin ensimmäiset syksyn sienet. Päivisin aurinko kuitenkin vielä lämmittää, joten nyt on juuri oikea aika muistella mennyttä kesää.

Kesän ensimmäisenä lomapäivänä ostin lapsille emaliset Angry Birds-mukit mökille. Välitön hittituote!

Mökin pihalta löytyi mikroskooppisen pieniä sammakonpoikasia.

Saippuakuplien puhaltelu oli koko perheen suosikkipuuhaa kesällä.

Ähtärin eläinpuistossa ihailtiin monenlaisia elukoita.

Minun ehdoton suosikkini oli kuitenkin karhuemo, joka rennosti veteli lonkkaa samalla, kun pennut painivat keskenään. Ihanan rento asenne vanhemmuuteen. Respect!

Eläinpuiston ohella kesän kohokohtiin kuului ehdottomasti myös Särkänniemi.

Kesään mahtui monta ekaa kertaa. Poika oppi uimaan kellukeuikkarit päällä, ja polkemaan polkupyörää. Pikkulikka oppi kiipeämään ihan mihin vain, ja osaa tulla jo alaskin. Molemmat olivat ensimmäistä kertaa ponin selässä.

Meillä oli myös upeimmat kolmekymppisfestarit ikinä! Ja esitykset olivat hauskoja, ainutkertaisia, uniikkeja, tanssittavia, liikuttavia, kertakaikkiaan mahtavia!

Mökkielämää

Tällä viikolla on lomailtu ja vietetty mökkielämää. Onneksi perheen mökit eivät ole työleirejä. Miniän ei oleteta kuuraavan saunaa, pesevän ikkunoita ja leipovan miehille nisupullaa, kun he appiukon johdolla ovat risusavotassa, hakkaavat kuusi mottia polttopuita ja korjaavat huussin. Ei, mökillä rentoudutaan. Polttopuita saa toki hakata, ja pullaa leipoa, mikäli se sattuu huvittamaan, mutta pakko ei ole. Onneksi, sillä mieluisaa tekemistä riitti niin uuden kauko-ohjattavan veneen muodossa kuin uusiin kirjailijoihin tutustuessa.

Loppuviikko vietettiin "kaupunkimökillä", kun isovanhemmat jäivät maalle. Vilkas seuraelämä ja hyvät kelit ovat yhdistelmä, joka saa tiskivuoren kasvamaan.

Puolustukseksi sanottakoon, että isovanhempien saapuessa tänään oli tiskivuori hävinnyt, ja lattiat imuroitu.