No onkos tullut kevät...

Marraskuun 16. päivä, ja pihalla kasvaa salaatti täyttä häkää! Ojanpientareen pajuista kurkisti jotain valkoista: pajunkissoja! Tulee mieleen eräs laulu...

Onkohan valkoisesta joulusta ihan turha haaveilla?

Vilukissa toimistolla ja kotona

Sää viileni äkkiä, ja yhdistettynä ärhäkkään flunssaan, on tämä vilukissa pulassa töissä. Tai olisin, jos en olisi viime talvena älynnyt ostaa Reinoja työkengiksi.

I <3 Reinot

Vaikken muuten mitenkään erityisesti nauti kylmistä ilmoista, on tämä yhtäkkinen ilmastonmuutos siitä mukavaa, että nyt ei tarvitse tekosyytä kääriytyä vilttiin sohvannurkkaan, sytyttää kynttilöitä ja takkatuli, ja katsella pukudraamaa (esimerkiksi ihanaa Naisten Paratiisia YLE1:ltä) sateen ropistessa ikkunaan. Hei hei huono omatunto ja morkkis, joka kesällä vaivasi aina kun avasi television, vaikka ulkona oli mitä mainioin sää! Ja vaikka tykkään puutarhanhoidosta, on aika vapauttavaa, kun syksyn ainoat pakolliset puuhat pihalla ovat lannoitus, satunnainen ruohonleikkuu sekä vielä toistaiseksi jatkuva kurpitsojen sadonkorjuu.

Puutarhapäivitys

Vaikka edellisessä postauksessa muisteltiin jo mennyttä kesää, on viikonlopun sää ollut öiden viileyttä lukuunottamatta kaikkea muuta kuin syksyinen. Sopiva kosteus, lämpö ja auringonpaiste ovat saaneet puutarhan uuteen kukoistukseen.

Kurpitsojen suhteen olin jo heittää toivoni, kun yksikään heinäkuisista kukista ei kantanut hedelmää. Eivät nämä nykyisetkään mitään mahtavia mötiköitä ole, mutta eiköhän niistä jotain lisuketta saa.

Kärhöjenkin puolesta ennätin jo pelätä, kun keväällä hankkimani köynnöstuet osoittautuivat liian lyhyiksi. Mutta nyt köynnöksissä on komeat kukat ja paljon nuppuja! :)