Trendsetter

Kyllästyin takista jatkuvasti tippuviin ja hukkuviin heijastimiin ja pistäviin hakaneuloihin. Niinpä päätin iskeä heijastimen kiinni saappaan varteen:

Odotan, että tämä leviää maanlaajuiseksi trendiksi. (Huomioikaa myös seksikkäät nokkakärryt taustalla, duunarius on nyt in!)

Ja tiedän, ettei heijastin ole suositellulla metrin korkeudella, mutta hei muoti. Lantiofarkutkin oli pitkään cool, vaikka niiden seurauksena myös munuaiset oli cool ja tulehtuivat. Nih.

Kuulumisia väliajalta

Ajattelin, että jonkinlainen kooste kuluneilta 9 kk:lta (kyllä, ihan sattumaa on tämä ajanjakson pituus, vauvauutiset olisin kertonut jo edellisessä postauksessa) olisi ehkä paikallaan.

Keväästä ei kauheasti muistikuvia ole, sen verran haipakkaa oli elo. Tammikuussa liityin paikalliselle kuntosalille, ja kevään ajan kävin painonpudotusryhmässä. Tuloksia tuli, mutta valitettavasti syksyn, työmatkojen venymisen ja sairaistelujen myötä ne jäivät kyllä väliaikaisiksi.

Vuosi sitten laajennetusta perheestämme kuoli kolmen kuukauden sisään kolme koiraa. Se oli murheellista aikaa, mutta eläinrakkaina ihmisinä ei mennyt kovin kauaa, kun isovanhempien luokse mennessä kuului taas tassujen rapinaa lattialla. Ukin ja mummun perheeseen tuli heinäkuussa tällainen söpöläinen: 

Kesällä pidin työntäyteisen kevään vastapainoksi viisi viikkoa kesälomaa. Se vietettiin tiiviisti kotimaan maisemissa mökkeillen ja ihan vaan oleskellen. Sain myös elämäni ensimmäisen mehiläisenpiston ja järvisyyhyn (en suosittele kumpaakaan)!

Lapset kasvavat ja kehittyvät, heistä on jatkuvasti enemmän seuraa toisilleen, heillä on omia kavereita, omia menoja ja harrastuksia. 

Syksy on tosiaan ollut aika isojen muutosten aikaa. Vanha työpaikka jäi taakse, ja kuukauden päivät olen nyt opetellut uusia hommia. Hirvittävän mielenkiintoista, haastavaa, uusia mukavia ihmisiä, aikaisia aamuja ja myöhäisiä ihmisiä. Mies on ottanut paljon vastuuta lapsista ja kodista. Tarkoitus ei kuitenkaan ole jatkaa tätä rumbaa loputtomiin, vaan (lähi)tulevaisuudessa siintää muutto pk-seudulle.

No onkos tullut kevät...

Marraskuun 16. päivä, ja pihalla kasvaa salaatti täyttä häkää! Ojanpientareen pajuista kurkisti jotain valkoista: pajunkissoja! Tulee mieleen eräs laulu...

Onkohan valkoisesta joulusta ihan turha haaveilla?

Syksyinen siivouspäivä

Vietimme appivanhempien luona siivouspäivää. Pesimme ja imuroimme auton. Miehen veli tyttöystävineen tuli pohjoisesta, ja esikoinen auttoi vaihtamaan talvirenkaat. 

Kuopus hoiti leikkimökin talviteloille.

Illalla siivosin jääkaappia. Viikonloppukyläilyn jäljiltä jääkaappiin oli jäänyt kaksi vanhenevaa maitopurkkia, jauhelihaa ja viikolla omasta maasta nostetut viimeiset perunat. Iltapalaksi söimme siis pannukakkua ja perunat, jauheliha sekä osa maidosta muuntuivat perunamusakaksi.

Harvinaista ahkeruutta.

Vilukissa toimistolla ja kotona

Sää viileni äkkiä, ja yhdistettynä ärhäkkään flunssaan, on tämä vilukissa pulassa töissä. Tai olisin, jos en olisi viime talvena älynnyt ostaa Reinoja työkengiksi.

I <3 Reinot

Vaikken muuten mitenkään erityisesti nauti kylmistä ilmoista, on tämä yhtäkkinen ilmastonmuutos siitä mukavaa, että nyt ei tarvitse tekosyytä kääriytyä vilttiin sohvannurkkaan, sytyttää kynttilöitä ja takkatuli, ja katsella pukudraamaa (esimerkiksi ihanaa Naisten Paratiisia YLE1:ltä) sateen ropistessa ikkunaan. Hei hei huono omatunto ja morkkis, joka kesällä vaivasi aina kun avasi television, vaikka ulkona oli mitä mainioin sää! Ja vaikka tykkään puutarhanhoidosta, on aika vapauttavaa, kun syksyn ainoat pakolliset puuhat pihalla ovat lannoitus, satunnainen ruohonleikkuu sekä vielä toistaiseksi jatkuva kurpitsojen sadonkorjuu.