Ihana uni on sellainen,
jossa
ruukussa kasvaa luita,
makeita häränhäntiä
ja koiranherkkuja muita.
Elina Karjalainen / Uppo Nallen lorut
Nyt ei ole laajennetussa perheessämme enää yhtään koiraa. Ukin ja mummun koira nukutettiin eilen ikiuneen. Osku oli jo isänpäivänä vieraillessamme kovin kipeä, ja maanantaina taustalta paljastui pernan kasvain, joka oli levinnyt jo maksaan. Oskun vointi heikkeni alle vuorokaudessa niin, että lopetus oli ainoa vaihtoehto. Hirveän surullista, kun kaksi koirakaveria on menetetty alle kuukauden sisään!
Esikoinen selvästi käsittelee kuolemaa nyt kovasti. Maanantaina hän alkoi kertoa juttua vanhan kodin kaverista (olemme muuttaneet kaksi vuotta sitten, mutta poika muistaa edelleen vanhan kotimme), jota ei olla nähty pitkään aikaan, koska kaveri sairastui ja kuoli. Oikeasti tällaista kaveria ei ole, ja pojan kanssa puhuttiin, että se taisi olla mielikuvitusystävä. Vähän puhuttiin siitä, miten on ihan ok surra poismennyttä, mutta yhtään sen pidemmälle en jatkanut asian käsittelyä. Poika ei ymmärrä vielä lainkaan, miten joku voi kuolla. Mihin se kuollut menee? Missä Lissu ja Osku ovat? Nämä ovat ensimmäiset kuolemat, jotka pojalle pitää selittää, onneksi.
Olemme uskonnoton perhe, joten jumalasta tai taivaasta selittäminen ei
tunnu oikealta. Sitten kun ennen pitkää jonkun läheisen ihmisen
hautajaiset tulevat ajankohtaiseksi, pitää varmaan niistäkin jotain
puhua. Kirkossa olemme käyneet ihan muuten vaan ihailemassa, mutta emme
ole osallistuneet yhteenkään kirkolliseen seremoniaan.
Harmittaa, ettei pyhäinpäivänä käyty hautausmaalla. Tarkoitus oli, mutta kaatosade pilasi suunnitelmat. Se olisi tuonut jotain konkretiaa asialle. Pitää varmaan nyt viikonloppuna tehdä retki Turun uudelle hautausmaalle. Siellä on sopivasti vieressä myös lemmikkien hautausmaa. Lissu ja Osku haudataan molemmat mökille, toinen Jämsään ja toinen Ähtäriin.
