Miikkarit

Emännöin tänään Me&I-kutsuja. Tarkoitus oli kuvata ja raportoida kutsujen joka hetki, sekä tietysti hankinnat ihan true äitibloggarin tyyliin. Mutta koska olen prokrastinoija (ks. edellinen postaus), jätin valmistelut niin viime tippaan, että kokkasin käytännössä puolet kutsuista. Toisen puolen join cavaa ja nauroin. Minulla on siis vain tämä hiukan lavastetulta vaikuttava kuva, josta selviää, että jotain ruokaa ja kuplivaa oli.

Niin se napanuora venyy

Esikoinen yllätti toivomalla, että pääsisi mummin ja vaarin kanssa mökille. Yksin. Mikäpä siinä, mummi ja vaarikin olivat iloisia saadessaan reipasta mökkeilyseuraa. Lauantaiaamuna autoon pakattiin yksi innoissaan oleva pikkupoika, koira ja isovanhemmat. Leveä virne naamalla ja iloinen käden heilutus hävisivät auton kääntyessä kulman taakse - ja äitiä vähän itketti.

Pikkulikka taas pääsi viettämään laatuaikaa toisten isovanhempien ja 8 kuukautta vanhemman serkkutytön kanssa. Ukki ja mummu olivat tyttöenergiasta innoissaan. Leikit sujuivat mallikkaasti, ja illalla tytöt olivat saunoneet ukin ja mummun ihan uuvuksiin.

Illan mittaan saatiin kuvia kännykkään niin sieniretkeilevästä pojasta kuin tyyny ja peitto -majassa kirjoja lukevista serkuksista. Äiti ja isä viettivät illan ystävien kanssa venetsialaisissa. Aika win-win-tilanne kaikille osapuolille. Sunnuntaina jälleennäkeminen oli riemukas, ja juttua viikonlopun seikkailuista riitti pitkin päivää.

Niin se napanuora vaan venyy.