Inventaario

Kipeänä sitä ehtii kaikkea, kuten tehdä tämän aikoja sitten aloitetun inventaariopostauksen loppuun. Annoin PeNa:n kertoa itselleni, että tämän tyyppinen postaus on kiertänyt muotiblogeja jo ajat sitten. Tämähän ei mikään muotiblogi ole, mutta ajattelin, että inventaarion kautta voin ehkä paljastaa persoonastani jotain, jota ei muuten teksteistä välttämättä välity. Tai sitten ei. Päättäkää te, rakkaat lukijat!

Laukku 

Ostin tänä syksynä Kånken-repun, koska halusin päästää sisäisen hippini vihdoin vapaaksi! Lisäksi tarvitsin näppärän ja kompaktin repun, johon mahtuisi tabletin/kannettavan tietokoneen lisäksi vesipullo, sateenvarjo, paisunut lompakko ja muuta tilpehööriä, jota kolmekymppinen menevä nainen/äiti tarvitsee. Oikeasti, olisin tarvinnut Kånkenin jo kotiäitiaikana! Siis mikä olisi voinut olla parempi hoitolaukku? No ehkä Storksak, mutta minimiäitiyspäiväraha ei siihen antanut mahdollista, eikä pihi mieheni osannut sellaista ostaa lahjaksi.

Tällä hetkellä repussa on tyhjä Zero-pullo, sateenvarjo, lompakko, kasa kuitteja, rypistyneitä nenäliinoja, kuulakärkikynä, kerä kumilankaa, Tampereen kivimuseosta ostettu kvartsiriipus, Bare Mineralsin huulipuna, joku huulikiilto, kuulokkeet, bussikortti sekä kotiavain.

Meikit, ketjut ja vyöt

Kun sain lapsia, opin pukeutumaan, ostamaan muutakin kuin mustia ja ruskeita vaatteita, sekä käyttämään koruja. Kello sekä kihla- ja vihkisormukset ovat minulla aina kun poistun kotoa. Ilman niitä tunnen oloni alastomaksi. Kotiin tullessa riisun ne aina, koska muuten kellon ranneke ei olisi entinen valkoinen ja vihkisormuksessakin olisi muutama timantti vähemmän. Jos en muuta ehdi/keksi laittaa, laitan korvakorut. Suosikkikorvikset ovat kuvassa etualalla olevat TiTi Madamin kissakorvikset. Ihqut!

Meikkaan joka päivä töihin. Teininä meikkasin myös vapaapäivinä. Pikkuhiljaa iän (ja kenties laiskuuden) myötä annoin myös naamalleni vapaapäivän. Kotiäitivuosina saattoi mennä muutamakin päivä ilman meikkiä. Kasvojenkohotuksen kulmakiviksi ovat muodostuneet nämä luottotuotteet: BareMineralsin silmienrajauskynä, Sensain 38 ripsari ja Colosén värivoide, joka on ehdottomasti maailman paras finnien peittovoide ikinä!

Olen edelleen katkera viimeisimmän kampaajakäynnin jäljiltä. Kampaaja, uusi tuttavuus, nipsaisi sovitun 10 cm:n kuivien latvojen sijaan 30 cm:ä pituudesta pois. Voimakkaasti kerrostaen. Koska olen hirvittävän aamu-uninen ja myös laiska, sipaisen yleensä hiukset jollain tukkahärpäkkeellä kiinni. Olen äärimmäisen epäjärjestelmällinen, joten iso osa aamusta kuluu etsiessäni edes yhtä härpäkettä. 

Kosmetiikka

Olen pikkuhiljaa siirtynyt käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Tässä asiassa uskon, että less is more. Aivan kaikessa en ole vielä löytänyt hyvää vastinetta luonnonkosmetiikasta. Hyvänä esimerkkinä hiuspuuteri, joka on todellinen bad hair dayn pelastaja! Lisäksi käytän hiuslakkaa, jota en myöskään ole vielä raaskinut korvata luonnollisemmalla vaihtoehdolla.

 

Koko kropalle käytän kylmäpuristettua luomukookosöljyä. Se toimii myös savinaamioiden pohjana yhdessä hunajan ja yrttien kanssa. Päivävoiteena käytän estelle&thildsin appelsiininkukkavoidetta. Ostin juuri saman sarjan kasvovettä, ja olen aivan ihastunut siihen. Yövoiteena minulla on Burt's Beesin kuningatarhyytelövoidetta. Suihkussa minulla on käytössä eri sarjojen luonnonkosmetiikkasarjojen shampoita, hoitoaineita ja saippuoita. Täydellistä sarjaa metsästän vielä. En ole uskaltanut kokeilla palashampoota, vaikka on jo pitkään pitänyt! 

Olin vuosikaudet huulirasva-addikti ja viime vuonna aloin vieroittaa itseäni. Tällä hetkellä käytössä on vain vaseliini, jota sivelen huulilleni aina tarvittaessa. Mikään luomuvaihtoehto ei ole oikein sopinut, koska niillä on taipumus olla liian kosteuttavia, eli huulirasva-addiktin kierre on valmis.

Vaatteet

Vaatteet eivät ole mun aatteet. En siis ihan hirveästi mieti, mitä viestin pukeutumisellani. Viime vuosiin asti olen ollut aika lailla harmaavarpunen vaatetuksen suhteen. Sitten sain lapset, löysin värit ja sain vakituisen työn = vakituiset tulot, joiden avulla pystyin aiempaa enemmän panostamaan vaatteisiin. Äitini sanoo aina, että meidän suvun  naisilla on hyvä, mutta kallis maku. Se pitää kyllä paikkansa. Onneksi en ole mieltynyt varsinaisiin merkkivaatteisiin, vaan ostokseni kai kategorisoitaisiin siihen halvan ja keskihintaisen väliseen maastoon.

Vaatekaappini perustan muodostavat erilaiset tunikat, mekot ja neuleet. Viimeisin hankintani oli kuvassa näkyvä  musta Espritin neuletakki, jossa viehätyin epäsymmetriseen leikkaukseen ja taskuihin. Koska olen vammajalkainen, kenkäkokelmani on melko suppea. Näitä koon 40 jalkoja on meinaan hiukan hankala tunkea tukipohjallisten kanssa useimpiin kenkäkauppojen kenkiin. Siksi hypin ja kiljuin riemusta, kun löysin viime joulukuussa Berliinistä El Naturalistan gore-tex-nahkasaappaat, joihin nämä jalkani mahtuivat kera pohjallisten. Ja olivat vielä alennuksessa! Näitä kenkiä käytetään, kun sataa vähän, eli 85 %:a ajasta. Crocsin saappaita silloin, kun sataa vähän enemmän eli loput 15 %:a ajasta.

Tekniset vempaimet

Meidän kodista löytyy kaksi Nokian Lumia 800:a, yksi pöytätietokone, yksi läppäri ja yksi Samsung Galaxy Tab 2. Kyllä, kaikkia käytetään aktiivisesti. Ja kyllä, olen naimisissa IT-nörtin kanssa.

Sohva

Opiskeluaikana ostimme kesätöistä säästyineillä rahoilla nyt jo konkurssiin menneestä huonekaluliikkeestä helvetin ison divaanikulmasohvan. Se on ISO. Se on ihana. Siihen mahtuu koko karvainen, mölyävä konkkaronkkamme: kaksi aikuista, kaksi lasta ja kaksi kissaa. Seitsemässä vuodessa päällinen on alkanut repsottamaan. Ekoihminen minussa pähkäilee sohvan uudelleen verhoilemista. Mutta minkä värisellä kankaalla? Elämän suuret sisustuskysymykset...

Harrastukset

Nyt, kun en enää harrasta opiskelua, voin ottaa ilon irti niistä muista harrastuksista, jotka ovat olleet hunningolla. Ostin juuri uuden blenderin. Vanha meni rikki viisi vuotta sitten. Tykkään ruuanlaitosta. Arkisin siihen harvemmin on kauheasti aikaa panostaa, mutta viikonloppuisin voisin tenttikirjojen sijaan alkaa uppoutua keittokirjoihin. Niitä onkin vino pino, ahkerimmin luetut ovat varmaankin Tessa Kirosin "Twelve: A Tuscan Cook Book" ja kaikki Jamie Oliverin opukset.

Kesällä kirjoittelin joitain postauksia puutarhanhoidosta. Pihalla onnistun vielä joten kuten, mutta sisällä olen onneton viherpeukalo. Sinnikäästi ostan aina uuden basilikan entisen rupsahtaneen tilalle. Haaveilen Herbie Indoor gardenista. Vinkkinä kaikille lahjoja harkitseville! Kuvan taustalla olevan joulukaktuksen olen ihmeen kaupalla saanut pidettyä hengissä jo yli vuoden! Ennen kissoja meillä oli useampia viherkasveja. Ei ole enää. Varta vasten kasvatettu ohran oras ei kissoja houkutellut. Sen sijaan peikonlehti maistui niille tietenkin, onhan se myrkyllinen kasvi.

Valokuvausta varten ostin muutama vuosi sitten Nikonin D 3100:n. Se on tällaiselle aloittelevalle harrastelijalle ihan passeli. Makrokuvausta varten haluaisin kovasti ostaa uuden objektiivin, ja voisihan kalansilmäobjektiivillakin olla kiva kikkailla. Jotain panostuksestani valokuvausharrastukseen kuitenkin kertoo, että a) tämänkin postauksen kuvat otin Lumialla, ja b) kameran mukana tullut ilmainen valokuvauskurssi on edelleen käymättä.

Vilukissa toimistolla ja kotona

Sää viileni äkkiä, ja yhdistettynä ärhäkkään flunssaan, on tämä vilukissa pulassa töissä. Tai olisin, jos en olisi viime talvena älynnyt ostaa Reinoja työkengiksi.

I <3 Reinot

Vaikken muuten mitenkään erityisesti nauti kylmistä ilmoista, on tämä yhtäkkinen ilmastonmuutos siitä mukavaa, että nyt ei tarvitse tekosyytä kääriytyä vilttiin sohvannurkkaan, sytyttää kynttilöitä ja takkatuli, ja katsella pukudraamaa (esimerkiksi ihanaa Naisten Paratiisia YLE1:ltä) sateen ropistessa ikkunaan. Hei hei huono omatunto ja morkkis, joka kesällä vaivasi aina kun avasi television, vaikka ulkona oli mitä mainioin sää! Ja vaikka tykkään puutarhanhoidosta, on aika vapauttavaa, kun syksyn ainoat pakolliset puuhat pihalla ovat lannoitus, satunnainen ruohonleikkuu sekä vielä toistaiseksi jatkuva kurpitsojen sadonkorjuu.

Miikkarit

Emännöin tänään Me&I-kutsuja. Tarkoitus oli kuvata ja raportoida kutsujen joka hetki, sekä tietysti hankinnat ihan true äitibloggarin tyyliin. Mutta koska olen prokrastinoija (ks. edellinen postaus), jätin valmistelut niin viime tippaan, että kokkasin käytännössä puolet kutsuista. Toisen puolen join cavaa ja nauroin. Minulla on siis vain tämä hiukan lavastetulta vaikuttava kuva, josta selviää, että jotain ruokaa ja kuplivaa oli.

Kadonneen kengän arvoitus

Universumi lähetti jälleen muistutuksen siitä, ettei oikeasti kannata siivota. Ei kannata edes yrittää. Todennäköisesti kannattaisi lopettaa siististä kodista haaveilu, ja tämä blogikin saman tien.

Nimittäin pojan toinen sandaali on hukassa. Oikean jalan sandaali on pariton, hukassa, yksin. Vasemman jalan sandaali varmaan viettää bile-elämää Ibizalla. Tai sitten se on hautautunut taloyhtiön tonttia ympäröivään kaksimetriseen heinäviidakkoon. Mene ja tiedä. Tosiasia kuitenkin on, että sitä ei ole löytynyt torstaisen siivousurakan jälkeen. Viimeinen havainto siitä on tehty taloyhtiön trampoliinin luona torstai-iltana klo 17. Kaikkia asiasta jotain tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä osoitteeseen jacaranda.tree83@gmail.com. Kaipaamaan ovat jääneet poika 3 v 8 kk:tta, sekä muut omaiset ja ystävät.

Koska olen vähän pihi äiti, ja tuhlaan vain omiin kenkiini, on pojalle ostettu kesäksi vain yhdet sandaalit. Tämä tarkoittaa, että meidän hikiporsas on hikoillut koko viikonlopun tennareissaan. Nyt mietin, pitäisikö järjestää vielä yksi suuretsintä, organisoida naapurin lapsista partiot, ja luvata löytöpalkkio jätskin muodossa sille, joka ensimmäisenä paikallistaa eksyneen kengän? Vai pitäisikö vain luovuttaa, ja käydä ostamassa alennusmyynnistä uudet sandaalit, ja toivoa, että ne menevät vielä ensi kesänä? Vai pitäisikö ihan tosissaan luovuttaa, todeta, että nyt on syksy ja hiiteen koko sandaalit, vaikka säätiedotus lupaakin taas torstaille +27 astetta?

Paikkansa kaikelle

Meillä on todella pieni eteinen. Siis todella pieni. Neljän ihmisen vaatteiden ja kenkien sovittaminen sinne vaatii kekseliäisyyttä.

Mies sai tänään inspiraation ja laittoi eteisen järjestykseen. Kävimme jo loman alussa aamupäiväretkellä Ikeassa ja ostimme eteiseen erilaisia koreja lasten vaatteiden säilytykseen. Tänään mies siis ruuvasi ne seinään.

Portaikkoon laitettiin kaksi muovikoria, jotka lapset saivat itse koristella.

Kenkätelineen ylle ripustettiin pienet numerokorit lasten hattuja, käsineitä ja villasukkia varten.

Idean toteutus on mielestäni aika onnistunut. Hatunnosto miehelle, joka järjesteli myös eteisen kenkäkaaoksen! :)

Operaatio Vaatekaappien mylläys, osa 1

Operaatio Vaatekaappien mylläys käynnistyi tänään. Yllättävän nopeasti se kävi, eikä kaapista lähtenyt turhaa vaatetta mitenkään hirveästi pois. Eniten tilaa veivät talvineuleet, jotka laiskuuttani olin tunkenut hyllyjen perälle. Siskolle lähtee pino vaatetta ja yhdet farkut sekä hameen pistän myyntiin.

Löysin lisäksi pinon bändipaitoja. Huomenna töihin Gogol Bordellon "Think locally, fuck globally"-paita! :D

Vaatekaapin hullunmylly

Palasin hoitovapaalta töihin tammikuussa. Kaksi raskautta neljässä vuodessa näkyi vaatekaapissa. Vartalonmuutosten myötä vanhat vaatteet istuivat huonosti, eivätkä raskaus- ja imetysvaatteetkaan olleet enää pop töihinpaluun myötä. Kotihoidontuella ei paljoa vaatteita ostettu varastoon, joten ensimmäinen palkkapäivä oli kuin joulu ja synttärit yhtä aikaa! Viimeiset puoli vuotta on mennyt selatessa erinäisiä nettiputiikkeja. En ennen tajunnut, mikä niissä olikaan autuaaksi tekevää, ennen kuin sain kaksi lasta ja kokopäivätyön. Laiska ja mukavuudenhaluinen minäni kiittää shoppailun helppoudesta, kukkaroni ja vaatekaappini sen sijaan eivät.

Viime viikolla postiin tupsahti viimeisin paketti, ja sen myötä totesin, että nyt riittää vähäksi aikaa. Ryhdyn ostoslakkoon. Se kestää siihen saakka, että saan seulottua vaatekaappini (2 kpl:tta). Alusvaatteita ja sukkia voin ostaa, sekä juoksulenkkarit. Lähtötilanne on tämä:

Vaatekaappien mylläys olisi edessä muutenkin, sillä tarkoituksena olisi hankkia makuuhuoneisiin kaksi isoa, liukuovellista vaatekaappia lisää. Raportoin projektin etenemisestä täällä.