Kun mitta on täysi

Pyykinpesuvastuun siirtyminen kokonaan minulle on tuonut mukanaan yhden ikävän homman, joka on nyt vain minun harteillani: vaippapyykin.

Innostuin kestovaipoista jo ennen kuin aloimme yrittää esikoista. Jo ensi kuulemalta niissä oli järkeä: vähemmän öljypohjaista roskaa ja muuta kemikaalikuormaa, hellempää sekä vauvalle että ympäristölle. Kuositkin poikkesivat kivasti kertisvaippojen kliinis-hygieenisestä valkoisesta massasta.

Kestovaipat ovat kuuluneet arkeemme jo yli neljän vuoden ajan. Olemme pesseet lukemattomia vaippakoneellisia. Olemme kokeilleet, vertailleet, kuivanneet, täyttäneet, pukeneet ja riisuneet tusinoittain ja tusinoittain vaippoja. Olenpa jopa ommellut vaippoja ja imuja itse.

Ollakseni rehellinen, olemme ostaneet myös lukemattomia kertisvappapaketteja. Esikoinen söi vauvana 2 tunnin välein ympäri vuorokauden. Samaan tahtiin olisi pitänyt myös vaihtaa kestovaippaa, joten unikäytössä oli kertikset. Ja vaikka lasten kanssa olemme reissanneet niinkin eksoottisissa paikoissa kuin Tampere ja Helsinki, on ihan tilanpuutteen vuoksi mukana ollut paketti kertiksiä. Kuopuksen kanssa sitten vain jatkettiin totutulla mallilla, tosin päiväkodissa käytössä on olleet kestot, mistä iso hatunnosto henkilökunnalle!

Kolme kuukautta meillä oli kaksi kestopyllyä. Sitten esikoinen kasvoi L-koon vaipoista ulos. Hetken arvoin sijoittamista XL-kestoihin, mutta koska poika oli jo 2 v 2 kk:n ikäinen, elättelin kovasti toiveita kuivaksioppimisesta. Lisäksi olin kurkkuani myöten täynnä taaperon kanssa kestoilua. Siirryimme pojan kanssa kertiksiin. Enkä ollut väärässä, sillä 3 kuukauden päästä poika halusi itse luopua vaipoista.

Tunnistan samat tunteet itsestäni nyt. En vain jaksaisi ainaista vaippojen roudaamista päiväkotiin ja takaisin. En jaksa pestä vaippapyykkiä. Vaippojen täyttämisestä on kadonnut täysin alkuaikojen hohto. Kakkavaippojen huuhtelu on ihan vihoviimestä puuhaa (ja usein häviänkin mystisesti paikalta, kun tyttö alkaa pahaenteisesti tuoksahtaa). Tyttö on nyt 2 v 3 kk:n ikäinen. Tykkää käydä pöntöllä (ei potalla), ja usein tulostakin syntyy. Mitään vessahädän tapaista hän ei vielä tunnista, mutta jos yhtään isoveljen jalanjäljissä kulkee, niin kesään mennessä tyttö on ainakin päiväkuiva.

Joten saako luovuttaa? Saako neljän vuoden kestoiluputkelle pistää stopin? Vain mukavuudenhalusta ja laiskuudesta?