Tässä elämä on

Horror-viikon nollasi täydellisesti eilinen PMMP:n jäähyväiskiertueen keikka Logomossa.

Ensimmäinen huomio: keikalla käyminen on hemmetin hyvää niska-hartiajumppaa ja kokonaisvaltaista liikuntaa. Ekan biisin aikana jo tunsi, kuinka veri lähtee kiertämään hartiaseudulla, ja keikan jälkeen jalat olivat mukavasti maitohapoilla.

Toinen huomio: Logomo on hyvä keikkapaikka. Tilaa oli hyvin, palvelut toimivat (paitsi ylläri-pylläri korttienlukulaitteiden kanssa oli ongelmia) ja lavalle näki kaikkialta.

Kolmas huomio: PMMP on tällä hetkellä Suomea kiertävistä bändeistä varmasti valovoimaisin lavalla.

Leskiäidin tyttäret

En ole koskaan ollut suuri PMMP-fani. Festareilla olen käynyt kuuntelemassa keikkoja ja biiseistä kuunnellut lähinnä hittejä. Olen tykännyt biiseistä, mutta mitään suuria intohimoja bändi ei ole herättänyt. Mutta silti keikka vei mennessään, ja kaverin kanssa tuli vatkattua äippälanteita (kaverin äitiä lainatakseni), pompittua, laulettua, huudettua, heilutettua nyrkkiä ja taputettua.

Kiitos PMMP!

Neljäs huomio: pitäisi käydä useammin keikalla. Koska mikään ei vedä vertoja sille tunteelle, kun tuhatpäisen yleisön kanssa heilutetaan käsiä ja lauletaan täydestä sydämestä: "Tässä elämä on!"