2-vuotias touhutyttö

Olimme eilen tytön kanssa 2-vuotisneuvolassa. Flunssasta huolimatta pikkulikka oli oma touhukas itsensä: kokosi palikkatornin, piirteli, lauloi ja tanssi. Suostui innokkaasti mittaukseen ja punnitukseen. Mulla on selvästi joku perspektiivivääristymä, koska likka on silmissäni aina mallia kääpiö. Mutta pituutta oli kuitenkin vuodessa tullut yli 10 cm:ä! Kas kummaa, kun ne 80-senttiset vaatteet jäivät jo kesällä pieniksi... Sirohan tuo neiti on edelleen, mutta koska pituutta on tullut noin paljon, selittyy odotettua alhaisempi paino sillä ja tietysti myös touhukkuudella.

Vuodessa on tapahtunut paljon. Yksisanaisuudesta on siirrytty 4-5 sanaisiin lauseisiin. Ymmärrys, hoksaaminen ja päättely ovat kehittyneet huimasti. Oma tahto ja temperamentti ovat pulpahtaneet pintaan, tosin edelleen esikoinen on suunnannäyttäjä näissä asioissa, ja tytöltä löytyy malttia huomattavasti isoveljeään enemmän. Vertailu kahden lapsen välillä on väistämätöntä, mutta pyrin pitämään sen arvovapaana. Likka on motoriikaltaan veljeään edellä tämän ikäisenä, mutta poika taas on verbaalisempi tapaus. Molemmat kehittyvät omaan tahtiinsa, ja kummallakin on omat yksilölliset vahvuutensa.

Tyttö on tosiaan melkoinen apina. Kiipeily, hyppiminen, kuperkeikat, tanssi ja kaikenlainen liikkuminen on parasta puuhaa. Veljen kanssa leikit ovat välillä melko rajuja, ja hoivaleikeistä tyttö ei välitä tippaakaan. Rauhallisemmat leikit ovat yleensä keittiö- tai kauppaleikkejä, joissa veli jakaa roolit ja sisko seuraa mukana kuuliaisesti.

Hampaita tyttö tekee epätasaisen tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen hammashan puhkesi vasta juuri ennen 1-vuotispäivää, ja vuodessa niitä on kertynyt 11 lisää. Nyt vuorossa taitavat olla kulmahampaat. 2-vuotiaan kuolaaminen on huomattavasti vähemmän söpöä kuin vauvan, mutta minkäs teet, kun suvussa hampaat nyt tuppaavat tulemaan hitaasti. Selvästi kaikki energia on mennyt hampaiden kasvattamiseen, koska tukkaa tytöllä on ehkä 20 %:a enemmän kuin vuosi sitten.

Älä huoli, kyllä se tukka siitä kasvaa!