Äiti sai kurkunpääntulehduksen ja puhekiellon. Vapaapäivä täydessä hiljaisuudessa on ajatuksena houkutteleva. Retriitit ovat nykyisin muodikkaita, tauko hektisestä menosta ja aikaa ajatella ajatuksia. Minä lähinnä odotin aikaa päästä tv-sarjoissa ajan tasalle ja mahdollisuutta nukkua päiväunet. Hiiteen siis henkinen kasvu!
Kuitenkin, lasten kotiuduttua hiljaisuus ja puhekielto olivat mennyttä. Jos jotain hyvää puhekiellossa, tai minun tapauksessa huutokiellossa, on, niin se pakottaa ainakin tällaisen nollasta saatanaan kiihtyvän ihmisen astumaan kiihkossaan askelen taaksepäin ja vetämään syvään henkeä. Ja miettimään äänenkäyttöään.
Auts! Hiljaisuus on niin haastavaa: ja mä olen sentään kokeillut sitä vain AEL. Nykyään en voi kuvitellakaan miten se onnistuisi.
VastaaPoistaJa lol @ nollasta saatanaan. Se jää käyttöön :D
Valitettavasti en voi kerätä kunniaa "nollasta saatanaan"-lausahduksesta, vaan sen on lanseerannut Anu. :) Mutta hieno se on.
PoistaAuts. Ompulla on säännöllisesti kurkunpäätulehduksia ja se ei valitettavasti vaienna lasta ollenkaan.
VastaaPoistaTsemppiä hiljaisuuteen.
Mulla oli eilen suuria vaikeuksia olla hiljaa. Päivälläkin teki mieli vähintään puhua kissoille! :D Ei musta varmaan olisi mihinkään oikeaan retriittiin tällaisena hölösuuna, tulisin hulluksi alle vuorokaudessa!
PoistaMä tarvisin jonkun kurkunpääntulehduksen. Ehkä se pakottaisi laskemaan omat volumet. Pikaista paranemista!
VastaaPoistaMä turvauduin tänään kitapurjeiden sijaan uhkailuun. Ei sekään kovin hyvin mennyt... :/
Poista