Seksin puute tappaa

Seksi myy. Tämän faktan tietävät kaikki. Siksi iltapäivälehdet otsikoivat juttujaan: "Seksivau! Katso kuvat!" Siksi tämän päivän Helsingin Sanomissa on kolumni otsikolla: "Mies ilman naista ja seksiä on äkäinen ampiainen". Sillä seksi myy, vaikka itse juttu ei todellisuudessa liity seksiin mitenkään.

Kyseinen Jani Kaaron kolumni lyhyesti tiivistettynä: "Seksin puutteessa ei nimittäin ole kysymys vain seksistä. Mies, joka ei saa seksiä, ei tavallisesti myöskään saa vaimoa, lapsia, perhettä, ja kaikkea sitä läheisyyttä, turvaa ja luottamusta, jota perhe-elämä tarjoaa – ja sillä voi olla traagisia seurauksia."

Kaaro jatkaa tieteellisiin todisteihin siitä, että naisen ja seksin puute johtaa miehessä ahdistukseen, turhautumiseen ja rappioon, mikä taas johtaa yhteiskunnan moraalin rapautumiseen. Kaiken taustalla on nainen. Parisuhdemarkkinoilla mies on uhri. Naisella on kaikki valttikortit kädessään. Nainen ei anna, jos nainen ei halua. Naisille tärkeää on miehen status, asema, raha, ja valta. Naiset valitsevat alfauroksia, laumanjohtajia, jotka uhkuvat testosteronia. Kiltit betamiehet jäävät rannalle ruikuttamaan lohdukkeenaan vain oma kätensä, kun alfamiehet hurauttavat naiset kainalossaan bemarillaan auringonlaskuun - ja sänkyyn.

Kuulostaako tutulta? Eittämättä, mikäli olet tutustunut joskus Henry Laasasen parisuhdeteorioihin. Tosiasia on, että parisuhteet ja ydinperhe, ovat yhteiskunnan stabiiliutta lisääviä instituutioita. Suomalaisessa siviilivihkimisen kaavassakin todetaan: "Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi." Parisuhteessa osapuolet yleensä harrastavat seksiä keskenään, mutta parisuhdetta tai avioliittoa ei kuitenkaan solmita vain seksin vuoksi. Avainsanoja ovat rakkaus, kunnioitus, hyväksytyksi tuleminen, henkinen yhteys, yhteisen elämän jakaminen.

Kaaro jatkaa kolumnissaan sukupuolijakaumaan ja sen vääristymiin. Nykypäivän Aasiassa on jäänyt syntymättä arviolta 160 miljoonaa tyttölasta. Voidaan jopa puhua naissukupuoleen kohdistuneesta kansanmurhasta, niin järkyttävä epätasapaino poika- ja tyttövauvojen syntymisen suhteen on. Miehillä, etenkin köyhillä maaseudulla elävillä miehillä, ei käytännössä ole mitään mahdollisuuksia solmia avioliittoa ja perustaa perhettä, eikä siten minkäänlaista yhteiskunnallista tai sosiaalista statusta perhekeskeisessä kulttuurissa.

Tämä on paitsi yksilöllinen tragedia, myös yhteiskunnallinen ongelma. Tästä olemme samaa mieltä Kaaron kanssa. Mutta yhtäläisyysmerkkien vetäminen seksiin on jokseenkin problemaattista. Kyse nimittäin on syvemmästä kaipuusta kuin lihallisten himojen tyydyttämisestä. On tylsää, stereotypioivaa, ja älytöntä lokeroida miehet vain haarovälissään roikkuvan lihankappaleen tai pikemminkin sen tuottamien hormonien vangiksi. Kyse on inhimillisen yhteyden, kumppanuuden puutteesta, yksinäisyydestä. Jos ihmisellä ei ole ketään kenen kanssa jakaa elämänsä, hän on yksinäinen. Ihminen voi elää yksin, ja olla onnellinen, mikäli hänellä on siihen taipumus tai hyvät sosiaaliset verkostot. Mutta jos näin ei ole, ihminen on yksin ja yksinäinen - ja onneton. Onneton ihminen taas on taipuvainen etsimään onneaan mistä tahansa - viinasta, laittomista päihteistä, muista onnettomista ihmisistä. Onnettomat nuoret miehet ajautuvat porukoihin, ja alkavat purkaa turhautumiaan mm. väkivaltana.

Ratkaisuehdotuksia pulpahteli Kaaron kolumnin kommenteissa samaan tapaan kuin pahanhajuista metaanikaasua suon pohjalta. Lailliset bordellit. Järjestetyt avioliitot. Koska seksi on ihmisoikeus!

Ongelman ydin ei kuitenkaan ole naisissa, eikä seksissä. Se on miehissä. Se on yhteiskunnan rakenteissa, niissä, joita suurimmaksi osaksi miehet ylläpitävät. Niin kauan kuin mies on suvunjatkajana toivotuin, ei naisilla ole mahdollisuuksia. Niin kauan kuin yhteiskunnassa on epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita sukupuolien, yhteiskuntaluokkien, kaupunki- ja maaseutuväestön välillä, ei naisilla ole mahdollisuuksia. Eikä sitä kautta onnettomilla miehilläkään.