Story of my life

Aina, kun teen päätöksen aloittaa paremman elämän ihan minkä tahansa suhteen: liikunnan, siivouksen, karkkilakon, you name it, jotain tapahtuu. Yleensä tulen kipeäksi. Niin kävi nytkin. Hyvin alkanut "Operaatio Vaatekaapit järjestykseen" koki kolauksen, kun lapsissa jyllännyt vatsatauti tarttui minuun torstaina. Voin kertoa, että vatsatauti yhdistettynä kuumeeseen ja helteeseen vie melko tehokkaasti sängyn pohjalle.

Olen varma, että minua ahkerammat, tunnollisemmat ja ylipäätään korkeamman moraalin ihmiset vain ponkaisevat sairaspedistään ylös entistä motivoituneempina parantamaan elämänsä. Minä en. Minulle sairastuminen on merkki siitä, että mitään on turha yrittää. Universumi lähettää minulle viheliäisimmän kulkutaudin ihan vain sanoakseen "ähäkutti!" En edes usko korkeampiin voimiin, ja se on tosiasia, jonka valossa tuntuukin äärimmäisen tyhmältä ajatella näin.

Ehkä kyse onkin enemmän sisäisen laiskuuteni äänestä, joka onnistuu joka kerta ylipuhumaan järkevän minäni.