Vammajalat

Varoitus: seuraavassa kirjoituksessa on mukana kuva paljaista jaloista. Jos kavahdit kesän tullen naamakirjan uutisvirtaan pläjähtäneitä kuvia lomavarpaista, suosittelen, ettet lue eteenpäin.

"Sulla on vähän niinkuin valuvika." Näillä sanoilla lääkäri kuvaili yliliikkuvia niveliäni. Paska säkä saada sellainen kudostyyppi, joka antaa nivelten venyä ja vanua ihan mihin suuntaan lystäävät.

Paska säkä kävi myös, kun teloin oikean nilkkani vuonna 2001, kun olin reilaamassa ystävieni kanssa. Köyhinä opiskelijoina kiersimme lähinnä ilmaisia paikkoja, ja kirkothan ovat lähes joka puolella Eurooppaa ilmaisia. Eräässä hyvin tunnelmallisessa - ja valitettavasti myös hyvin hämyisessä - kirkossa ihastelin lasimaalauksia, ja astuin samalla kolme porrasta alas suoraan oikean nilkkani päälle. Ruts!, sanoi nilkka ja vääntyi.

Tuloksena vakava nivelsiderevähtymä, ja tutustuminen ranskalaiseen terveydenhuoltoon, jossa oltiin äimistyneitä ranskankielen taidostani, kun osasin esitellä itseni ja vammani (sanakirjan avulla),  minkä jälkeen minulle ei suostuttu enää puhumaan englantia. Sain Panacodeja, Ketorinia, kyynärsauvat ja vakuutusyhtiöstä paluuliput business-luokassa takaisin kotiin.

Edellä mainituista syistä johtuen nilkkani ovat käytännössä kuin spagettia al dente, ja jalkaholvini on laskeutunut niin matalalle, että sinne ei mahdu edes viivotin alle. Vuonna 2006 oikean jalkapohjan kovakalvo tulehtui, ja sain tukipohjalliset. Nyt on tullut aika uusia ne.

V-käyrää nostattaa, paitsi tulehtunut akillesjänne ja kipeä jalkapohja, myös kitsas työnantaja. Kas, työnantajan kustantama työterveyshuolto korvaa vain aivan minimin, käytännössä siis vain akuutin sairastumisen. On niin mukavaa olla julkisella sektorilla töissä, jossa työntekijää ja tämän hyvinvointia arvostetaan. En olettanut, että tukipohjallisia maksettaisiin, mutta kuvittelin, että edes fysioterapiakäynnit korvattaisiin. No, eipä korvata. Kateudesta vihreänä olen kuunnellut isolla, yksityisellä rakennusfirmalla töissä olevaa ystävääni, jonka työnantaja korvaa mm. silmälasit, ja antaa vielä kaupan päälle vakuutuksen, jos vaikka työntekijä sattuisi sairastumaan syöpään!

En edes uskalla laskea, mitä kolme fysioterapiakäyntiä, uudet tukipohjalliset, uudet juoksulenkkarit, ja mahdollisesti myös uudet talvi- ja välikausikengät maksavat. Mirhaa ja kultaa arvatenkin, koska näille vammajaloille on ihan turha etsiä sopivia kenkiä alennusmyyntivalikoimista.

Vammajalkainen voi vain haaveilla korkokengistä!