On se niin hienoa, että työajalla saa kunnon mielikuvamatkan 90-luvulle, internetin alkuaikoihin. Muistattehan sen, kun ensin otettiin yhteys modeemin kautta nettiin. *piiip, skrädärädäskrädärädä, piip, #darthwaderkohinaa#, piip, skrädärädäskrädärädä, piip, #lisäädarthwaderkohinaa#, pim!* Yhteys muodostettu! Sitten odotettiin 10-15 sekuntia sivun latautumista.
Valokuidun kulta-ajalla ei tarvitse enää kuunnella darthwaderkohinaa, mutta on todellakin mahdollista hankkia kallis järjestelmä, jossa yhden internetsivun lataaminen kestää 4-8 sekuntia. Ja se on kuulkaa pitkä aika! Siinä ajassa ehtii katsoa kelloa kolme kertaa, naputella hermostuneena sormia näppäimistöön, tehdä pikaisen niska-hartiajumpan ja kirota kaikki järjestelmähankkijat alimpaan helvettiin. Siinä ajassa ehtii kehittyä se vaivaantunut hiljaisuus, kun asiakas odottaa, että saan hänen tietonsa ruudulle. Suomalaiset osaavat onneksi olla hiljaa, ulkomaalaiset vaivaantuvat alle neljässä sekunnissa.
Organisaatiossa, jossa kyseistä järjestelmää käytetään on n. 2000 työntekijää. Jos jokaiselta menee joka päivä sanotaan vaikka yhteensä 60 sekuntia sivun latautumista odotellessa, tekee se 33,33 työtuntia joka päivä. Vuodessa se tekee 8 799 tuntia eli 5,5 kokonaistyöaikaa noudattavan työntekijän työpanoksen.
Työn iloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti