Naispäähenkilöiden realistiset ongelmat

Olin tässä juuri 1,5 viikkoa aika ärtsyssä flunssassa, (hence the silence) ja sattumalta aikani kului lähinnä Netflixiä tapittaen tai kirjaa lukien.

Netflixistä voisin kirjoittaa, mutta joskus toiste. Nyt ajattelin lunastaa lupaukseni kirjoittaa kirjoista. Työn alla on tällä hetkellä Diana Gabaldonin tiiliskivisarja "Outlander" (suomeksi "Muukalainen"), josta kesken on sarjan viides osa "The Fiery Cross".

e-kirjana tottakai. Ei näitä monisatasivuisia järkäleitä muuten jaksaisi lukea.

Fantasia- ja muussakin kaunokirjallisuudessa minua on usein tökkinyt naishahmojen epärealistisuus. Kammottavin vaiva, josta he koskaan kärsivät, on sotkuinen tukka ja ehkä suttuinen meikki, jos sellaista käyttävät. Naisilla ei koskaan ole kuukautisia, ei flunssaa, eivätkä he hikoile muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Vaikka eräässä toisessa suosikkifantasiasarjassa Game of Thronesissa naispäähenkilöitä on lähes yhtä paljon kuin miehiä, ja heidät on kuvattu hyvin moniulotteisesti ja realistisesti, kuukautiset mainitaan käytännössä vain, jos päähenkilöt aikovat harrastaa seksiä tai jos ne liittyvät naimaikään. (myperiodblog.com on itseasiassa kirjoittanut nimenomaan GoT:stä ja puuttuvista menkoista). Tyttödystopioissa (Hunger Games, Divergent) kuukautiset loistavat täydellisesti poissaolollaan, vaikka päähenkilöt ovat teinejä/nuoria aikuisia naisia.

Outlander on virkistävä poikkeus. Kirjoissa kuvataan elämänmakuisesti ja realistisesti hyvin erilaisia puoli naiseudesta, liittyivät ne sitten kuukautisiin, synnytykseen, imetykseen tai seksiin. Päähenkilö Claire keittelee pajunkuoriteetä lievittämään kuukautiskipujaan, hoitaa lanoliinilla imetyksestä haljenneita nännejä, ja etsii tietoa alkeellisista ehkäisykeinoista. Tähän väliin täytyy kieltämättä todeta, että muita ihmisen fyysisiä ruumiintoimintoja ei mielestäni ole tarpeellista kuvata, ainakaan kovin yksityiskohtaisesti. Tosin Gabaldon kyllä kertoo realistisesti l700-luvun lääketieteestä, mikä taas väistämättä johtaa myös erinäisten ruumiineritteiden kuvaamiseen. Gabaldon ei myöskään kaihda kertoa äitiyden raastavimmista puolista, mutta niistä saisi melkeinpä kokonaan oman postauksen.

Toki voidaan kinastella siitä, onko tällainen realismi ylipäätään tarpeellista kirjoissa, jotka joka tapauksessa kuvaavat fantasiamaailmaa? Mitä väliä on tällaisilla juonen kannalta ehkä triviaaleilla yksityiskohdilla? Mutta mielestäni tällaisen fyysisyyden poisjättäminen kirjoista, joissa kuvataan muuten fyysisiä asioita hyvinkin inhorealistisesti, on lähinnä epärehellistä. Minulle ne pienet yksityiskohdat tekevät tarinasta samaistuttavan. Se on myös hyvin sukupuolistereotypistä, koska useimmiten ne fyysiset asiat, joista EI kirjoiteta, liittyvät naisiin. (Valtimo)veri, hikoilu, lika, sylki, haavat, vammat, nämä kaikki liittyvät yleensä testosteronilla kyllästettyyn kuivailuun taistoista ja sankareista, jotka yleensä ovat miehiä.

Vaadin lisää kuukautisverta, maitoa vuotavia rintoja, siis realismia fantasiaan!