Olen mm. tässä postauksessa viitannut, että lapsilla on toisinaan vaikeuksia nukahtaa. Ilta on saattanut venähtää, ennen nukkumaanmenoa on villiinnytty riehumaan, on nuha/yskä/hammaskipu tai joku muu harmitus, joka kaivertaa mieltä. Aikuinen vieressä sitten kiristelee hampaita ja yrittää olla katselematta kelloa puolen minuutin välein, kun pieni ihminen pyörii ja hyörii levottomasti sängyssä - hereillä.
Mutta on niitä ongelmia aikuisillakin. Ne ovat vain vähän erilaisia, eivätkä varsinaisesti liity ongelmiin nukahtamisessa. Tosin kokemusta on siitäkin, kun uni ei vain tule, vaikka kuinka väsyttäisi, vaan ajatukset kiertävät kehää ja ahdistus painaa lyijynraskaana rinnassa. Tällä hetkellä olen onnekas ja saan unen päästä kiinni yleensä heti, kun vain maltan ummistaa silmäni. Kyse on nukkumaanmenemisen vaikeudesta.
Jauheliha on menossa vanhaksi, ja se pitää paistaa. Sattumoisin muistan sen vasta klo 22.30, kun olen jo ajatellut mennä nukkumaan. Pyykit pitää ripustaa kuivumaan, ja jälleen kerran mietin kaihoisasti kuivausrummun hankkimista. Telkkarista tulee lempisarja, joka päättyy vasta klo 23:n jälkeen. Sohvalle jämähdän helposti, enkä jaksa kohdata sitä tosiasiaa, että jälleen aikuisten kahdenkeskinen aika on mennyt siihen, että toinen istuu läppäri sylissä ja toinen katsoo pukudraamaa/dekkaria/lääkärisarjaa telkkarista. Nyt kun molemmat lapset nukahtavat omiin sänkyihin lastenhuoneeseen, olen ottanut ilon irti sängyssä lukemisesta. Usein kirja on liian jännittävässä kohdassa, että voisin laskea sen kädestäni alas. Vielä yksi sivu, vielä yksi sivu, vielä yksi... Ja silmät painuvat väkisin kiinni. Kello on 23.52.
Meidän koko perheen luontainen rytmi on melko myöhäinen. Minulle sopii parhaiten, jos voin mennä nukkumaan lähempänä puolta yötä ja herätä klo 8 jälkeen. Miehellä on vielä myöhäisempi rytmi. Vapaalla lasten rytmit hakeutuvat itsestään samaan, ja viikonloppuaamuisin meillä nukutaan usein muihin lapsiperheisiin nähden ruhtinaallisen myöhään. Sen verran olemme antaneet rytmillemme periksi, että viemme lapset vasta aamiaiselle päiväkotiin klo 8.15. Meidän aikuisten on kuitenkin herättävä yleensä jo reilusti ennen seitsemää, jotta ehdimme saamaan itsemme valmiiksi ajoissa. Tällaiselle nukkumisesta nauttivalle, mielellään kahdeksan tunnin yöunia vetelevälle iltavirkulle ennen seitsemää herääminen on tuskaa. Ja se tulee olemaan tuskaa niin kauan, kunnes opin menemään ajoissa nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti