Esikoisen tilanne alkoi vaikuttaa sen verran tukaltalta, että päätimme lähteä kokeilemaan Turun yhteispäivystystä. Se toimii uudessa T-sairaalassa ja palvelee useaa lounaissuomalaista kuntaa.
Tähän mennessä lapset ovat aina sairastuneet sopivasti klo 8 ja 20 välillä, jolloin olemme kääntyneet yksityisen lääkäriaseman puoleen. Omat muistoni ilta- ja yöpäivystyksestä ovat kultaiselta 90-luvulta, jolloin Tampereen Hatanpäällä jonotettiin sulassa sovussa kiukkuisten mummojen ja räyhäävien känniläisten kanssa.
Turun yhteispäivystyksessä ensimmäinen silmiinpistävä ero on jonotuksessa: lapsille on omat vuoronumerot triageen. Hoidon kiireellisyysarvion jälkeen lapsipotilaat pääsevät odottamaan omaan tilaan.
Lattiassa pikkupotilaita tervehtivät Ami Lindholmin veikeät "Ujot odottajat". Leluvalikoima koostuu perinteisistä Plaston traktoreista ja Duploista. Telkkarissa näkyy Sotsin olympialaiset.
Meidän reippaalle potilaalle oli kuitenkin omat viihdykkeet mukana. Kaiken kaikkiaan toiminta oli ripeää: olimme pihalla 1 h 20 minuutissa. Pojan vaivakin osoittautui vähemmän akuutiksi kuin mitä äiti luuli.
Tähän liittyykin ainoa valituksen aihe, joka mieleeni tulee. Yritin soittaa päivystyksen hoidon arviointiin n. 35 minuuttia. Jos puhelimeen vastattaisiin tai jos takaisinsoitto voitaisiin luvata alle 30 minuutissa, olisi tämäkin hieman ylihysteerinen äiti jättänyt turhan päivystyskeikan väliin. Kun autolla paikan päälle huristaa 10 minuutissa, on kynnys lähtemiseen suhteellisen matala.
Lopuksi kaikille pikkupoikien äideille vinkki. Jos SE on punainen, erittää jotain epämääräistä ja on pojan omien sanojen mukaan "törkeän kipeä", ei SE kuitenkaan ole vaarassa pudota pois tai vaurioitua pysyvästi. Kyseessä on tod.näk. balaniitti, joka paranee kylpemällä (5 krt. päivässä) ja antibioottivoiteella (silmätulehdusvoide).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti