Ylistys eineksille

Meillä syödään tälläkin viikolla eineksiä: maksalaatikkoa. Siinä on ruoka, jota en yksinkertaisesti kykene valmistamaan. Samoin nakkeja ja makkaroita en ole alkanut tekemään, vaikka raakamakkarasta ovatkin hc-kulinaristit kohisseet jo pari vuotta.

Eineksillä on huono maine. Osittain se on aiheellista, sillä monet einekset sisältävät ihmiselle turhia aineita. Niissä on liikaa suolaa, liikaa rasvaa, liikaa sokeria. Myös lisä- ja säilöntäaineisiin liittyvät huolet ovat nousseet pinnalle. Osassa eineksiä näitäkin ylimääräisiä aineita on paljon. Mutta eineksiä haukutaan myös turhaan. Oikein valitsemalla eines voi olla lähes yhtä lisäaineeton kuin tavallinen kotiruoka.

Meidän ruokapöytämme eines on siis useimmiten Saarioisten maksalaatikko, jossa ei ole lisä- eikä säilöntäaineita. Silloin harvoin, kun herkuttelemme nakeilla, ostamme Vatajan lisäaineettomia (ja nitriitittömiä) nakkeja. Joskus nappaan ruokahyllystä Kokkikartanon makaronilaatikon. Einekset ovat kiireisen dinojuna-arkemme (kiitos tästä nimestä Anulle!) pelastus, erityisesti silloin, kun viikonloppu on mennyt sukuloidessa ja sunnuntaina paluu koittaa niin myöhään, että vain ABC on auki.

Käytän ruuanlaitossa surutta myös puolivalmisteita: pakasteita ja säilykkeitä. Pakasteista eniten käytetään vihanneksia: pinaattia, herneitä, kasvissuikaleita, wok-vihanneksia. Toki pitäisi suosia kausivihanneksia, tällä hetkellä siis kotimaisia juureksia, ja tässä on kyllä parantamisen varaa. Pasta bolognesen tomaattikastike tulee yleensä lasipurkista. Suomessa ei vain saa sellaisia tomaatteja (paitsi ehkä kesäisin omalta maalta), että niistä kannattaisi alkaa keittää huolella ja hartaudella itse tomaattikastiketta. Okei, Jamie Oliverkin vetää välillä mutkat suoriksi ja käyttää luomusäilyketomaatteja, mutta suoraan sanottuna arki-iltoina on usein muutakin tekemistä kuin haudutella pastakastikkeen tomaattipohjaa pari tuntia. Viikonloppuisin se onnistuukin, ja viikonlopun ruuanlaittoon panostan arki-iltoja huomattavasti enemmän.

Mutta silloin kun jääkaappi on maanantaina tyhjillään, pakastimestakin on vararuoka loppu, ja jälkikasvun kiukkutaso on nälkäisen karhun luokkaa, kiitän mielessäni Saarioisten äitejä samalla kun nappaan eineshyllystä maksalaatikon.