Satu lääketieteestä

Olipa kerran ihan tavallinen perhe. Perheessä oli kaksi lasta. Esikoisen ollessa vauva, vanhemmat luottivat neuvolaan, ja ottivat kaikki tarjotut rokotteen. Kun esikoinen täytti 1,5 vuotta, hän sai myös tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan tarkoitetun MPR-rokotteen. Esikoiselle nousi rokotteesta kova kuume, ja hän oli monta päivää kovin kipeä. Huolestunut äiti googlasi rokotteen, ja törmäsi moneen sivuun, jossa kerrottiin MPR-rokotteen mahdollisesta yhteydestä autismiin. Huolestunut äiti huolestui entisestään. Hän päätti, että lapsi ei enää saisi MPR-rokotetta. Syntyi toinen lapsi, eikä häntäkään rokotettu MPR-rokotteella.

Useat muut vanhemmat olivat päätyneet samaan ratkaisuun. Rokotekattavuus laski, ja eräänä päivänä perheen kuopus sairastui. Aluksi hänellä oli nuhaa, punoittavat silmät ja korkea kuume. Korvien seudulle ilmestyi kuitenkin punaista ihottumaa, joka levisi koko kehoon. Lääkärissä todettiin tuhkarokko. Siihen ei ole lääkettä, joten perheen oli vain odotettava lapsen parantumista. Sen aikana lääkärit suostuttelivat vanhemmat esikoisen rokottamiseen, koska tauti on ikävä pienellä lapsella, ja saattaa aiheuttaa vakavia jälkitauteja, kuten keuhko- tai aivokuumetta. Perheen kuopus sai onneksi vain välikorvantulehduksen ja toipui täysin. Sen pituinen se.

Tämä tarina ei ole tosi, mutta se voisi olla. Paikoitellen Euroopassa, ja myös Suomessa, on MPR-rokotteen kattavuus väestössä laskenut alle 97 %:n, mikä tarkoittaa sitä, että tuhkarokkoepidemian puhkeaminen on mahdollista. Paikallisia epidemioita on ollut ympäri Eurooppaa, mm. Walesin Swansean alueella vuonna 2012.

Viimeisen kuukauden aikana somessa, ja jopa valtamedian piirissä on vellonut keskustelu rokotteista ja niiden turvallisuudesta. Vaikka ystäväpiiriini kuuluu onneksi enimmäkseen valveutuneita ihmisiä, on minun FB:n uutisvirtaan pompsahdellut milloin magneettimedian, milloin rokoteinfon "uutisia" influenssa- tai HPV-rokotteiden vaaroista. Sekä Paholaisen Asianajaja- että Nörttitytöt-blogeissa on hyvät kirjoitukset aiheesta, joten en sen tarkemmin paneudu rokotekriittisyyteen (joka kuulostaa mielestäni vähän samalta kuin maahanmuuttokriittisyys: en minä rokotteita/maahanmuuttajia mitenkään vastusta, mutta...). Sanonpahan vain, että näin luonnontieteilijänä mikään ei vituta niin paljon kuin tieteen kaapuun verhoiltu pseudotiede tai huuhaa, joka saadaan maksullisia Open Access-julkaisuja käyttämällä kuulostamaan viralliselta - ja lisäksi tarjoiltua nätissä paketissa kaiken kansan saataville.

Kävimme viime viikon tiistaina hakemassa lapsille influenssarokotteet. Esikoinen sai myös Twinrix-rokotteen, eli suojan A- ja B-hepatiittia vastaan. Molemmat lapset ovat osallistuneet myös rokotetutkimukseen: esikoinen pneumokokkirokotetta tutkineeseen FinIP-tutkimukseen, ja kuopus kuutosrokotetutkimukseen, jossa kuopus sai B-hepatiittirokotteen tavanomaisen viitosrokotteen joukossa. Lisäksi molemmat lapset ovat saaneet vesirokkorokotteen. Minä en lapsena sairastanut vesirokkoa kunnollisena, eikä minulta verikokeessa löydetty vasta-aineita. Esikoinen rokotettiin, kun minä odotin kuopusta (vesirokko on fetotoksinen eli sikiölle vaarallinen), ja kuopus sai vesirokkorokotteen tutkimuksessa. Minäkin kävin piikillä, kun olin lopettanut kuopuksen imetyksen.

Viime vuonna sairastimme koko perhe influenssan, vaikka lapset oli rokotettu. Tiedän siis omasta kokemuksesta, että rokote ei suinkaan tarjoa 100 %:n suojaa. Silti, otimme piikit tänäkin vuonna, ja toivomme, että vältymme ainakin taudin rajuimmilta muodoilta tulevana talvena.